jos olisin Robinson Crusoe. eikä laivani palaisikaan satamaan. elämä olisi yksi saari, yksi meri. tai olisin Pii Patel, ja veneeni ajelehtisi merellä sattuman kannateltavana, kyydissä vain yksi ihminen. ja Peter Parker, tiikeri. molemmat eksyivät, koska ylipäätään lähtivät pois sieltä, missä olivat.
molemmat kuitenkin pelastuivat yksinäisyydestään, pääsivät pois.

Daniel Defoe Robinson Crusoe 1719
Yann Martel Piin elämä 2003

luen mieluummin seikkailukirjallisuutta kuin rakkausromaaneja.

(en osaa sanoa onko ajatukseni näin sekava vaiko vain ilmaisuni)

minä tahdon olla se joka ensin lähtee

PISTE

kameran muistikortilta löytyy joskus ihmeräpsyjä, tämä koriste-enkelikuva toi vähintäänkin kyseenalaisia mielikuvia.



nii-in, mautonta, tiedän.                                          (hehheh)

historiallinen päivä.

ei luoja, miten kukaan voi pistää nukkumaan NYT?! emmie osaa yksin lähteä, jään kotiin fiilistelemään, poks, korkkasin kaljapullon ja kippistelen Lordille ja Euroviisuille ja Carolalle ja pikkusieluille jotka halusivat lähettää Tomi Metsäkedon sinne ja sille mainiolle Suomi-hatulle ja nauran niin saatanan tyytyväisesti täällä!

hyvä Lordi, hyvä Suomi, hyvin on kaikki nyt!

--
(olenko muuten koskaan vielä brassaillut että serkkuni oli yläasteella samalla luokalla kuin itse mr. Lordi? tai että minä olen myöhemmin käynyt sitä samaa yläastetta? ja että asuin parin kilometrin päässä siitä jätkästä? tai että me tykätään molemmat Torikeitaan kebabista? :D pienet on Rovaniemen piirit, mutta jätän lesoilematta, että ette tule kateelliseksi :D onnea vaan Lordille, kyllä se voittonsa ansaitsi! ja suuri kiitos! olut loppui! voi rähmä!)

---
maanantaina on nähtävästi Helsingissä pippalot aiheeseen liittyen, jos hyvin käy niin meitsikin saattaa eksyä paikan päälle :)
on tää vieläkin vähän uskomatonta. ihan mieletöntä :)

ei tässä tarvitse mitään sanoa. helvetin hienoa. upeaa. loistavaa. mieletöntä.

perkele, taidanpa lähteä juhlimaan!

tän maanantain olen vain sisällä lukenut ja imuroinut ja laittanut ruokaa ja semmoista. huomisen ohjelma on tismalleen sama, paitsi silloin pesen jääkaapin, kuiva-ainekaapinkin jos ehdin. pitäisi ehkä ulkoillakin ja liikkua muutenkin, kuin rampata keittöissä teetä keittämässä. samalla voisi käydä ostamassa puuttuvat pääsykoetarvikkeet (ziisus, tahtovat että otan mukaan lyijykyniä B2-B5, ja mulla on B-kynistä vaan B [tarkoittanee B1?] ja B7 :) melko tarkkaa!) ja junalipun, en tykkää ostaa paluulippuja valmiiksi koska en mie haluu tietää, millon tuun takas enkä viitsi pingottaa junaanehtimisestä, koska aikaa mulla on sitten vaikka ruohonkorsia katsella. olisi hauska vaikka liftata kotiin, mutta olen liian järkevä semmoiseen, mikä on kyllä ihan syntiä, semmoinen turhanaikainen järkevyys.

niin, ja satoi paljon lunta ja rakeita! olin iloinen mokomista. kesä on hyvä asia, mutta minä pidän kuitenkin aika koleista kesistä, ei tarvitse tuskastua liiasta kuumasta mutta voi silti kävellä ilman kenkiä, jalkapohjat vihreinä. laulaisin The Kinksien Sunny Afternoonia tai The Monkeesin Mrs. Robinsonia.

wo wo wo
hey hey hey
ja nyt palailen takaisin kirjan ääreen heippa hei
(sokerista inhosöpöilyä!! anteeksi.)

vitun ylpeys, pitääkin leikkiä aina pärjäävänsä, vaikka ei pärjäisikään.

miepärjäänmiepärjäänmiepärjään.

huomenna  pitää nousta herätyskellon ääneen,
mennä   hoitamaan  inhottavia   virastoasioita,
soittaa ja postittaa  virallisia  juttuja  eikä mua
hirveesti    huvittaisi.   pakko    kuitenkin,  eikä
niissä kauaa mene. pitäisi hoitaa kaikki muutki
roikkuvat  asiat pois  niskasta.  pitäisi. ja pitäisi
imuroida   katsoin   taas   liikaa   televisiota  ja
sieltä  tuli  ihan paskaa vaan. lapset kiljui, sain
päänsärkyä  ja  tahdoin  kaivautua  peiton alle
maailmaa pakoon.

melkein spontaanisti lähdin baariin, ei mun pitänyt mutta sit kuitenkin. oli Bleakin keikka, ja hieno keikka olikin. joltakulta meni taju ennen poikametalliballadia, mutta se jätkä näytti siltä että sen elämässä oli liikaa kaikkea: aineita ja ongelmia. ja sit oli teatteri-ihmisiä, paljon, taisi olla joku teatteri-ihmisten bileilta, ihan kuin joku sopulivaellus. jos ne ois ollu kotkia ja kottaraisia ja meitsi bongaaja, niin mulla ois voinu olla mukana pieni muistikirja, sellainen mihin bongaajat kirjoittaa linnut ja päivät ylös ja johon olisin kirjoittanut että wau, mahtavaa. ja tanssin ja maailma tanssi mun kanssa, kevyesti ja helposti kaikki se kävi. välillä ehdin vain katsella ihmisiä, jotka lipui ohitse, kuin joku pauhaava virta siinä ympärillä, mie seison karikolla. yritin sanoa blokkaajalle telepaattisesti, että se on siisti tyyppi mut ei se kuullut. ja sit se poika, jotkut ihmiset vaan huomaa aina, kun ne kävelee sisälle huoneeseen. sen piti miettiä tosi kauan ennen ku se muisti mut, en miekää melkein sitä tunnistanut. mutta sillä oli niin syvät silmät ja pitkä katse että mun oli vaikeaa katsoa sitä silmiin liian kauan. oisin mie voinutkin, mut me tunnettiin toisemme vääriä reittejä pitkin, eikä se ollut okei. aina kaiken jälkeen kun ajattelen, niin mulla tulee kauhean surullinen ja haikea olo, vaikka mulla oli oikeesti niin mukavaa, mutta en voi tulla kotiin kertomaan sitä kellekään. että oli hauskaa, lipunmyyjän leimasimessa oli pieni purjevene, oli happy hour, ja siellä oli ihmisiä ja ne ajelehti virrassa ja mieki vähän.

me lähdettiin ennen kuin hitaat alkoi soida, mulla oli vihreät kengät ja pyöräilin kotiin.